Emma:
“Yhteishaussa lukion valinta oli vaikeaa. Valitsin lopulta lukion, jossa musiikki olisi suuressa osassa koulunkäyntiäni ja ajattelin silloin haluavani jotain uutta. Luulin, että pystyn selviämään pidemmistä koulupäivistä ja -matkoista.
Pian päätin kuitenkin vaihtaa Nilsiän lukioon. Päätöksen tekeminen oli vaikeaa ja pelkäsin tulevani tuomituksi siitä, etten osannut heti 9. luokan keväällä valita oikein. Kun sitten pääsin tulokseen, että vaihdan lukiota, tuntui kuin paino olisi nostettu hartioilta.
Koin heti olevani tervetullut Nilsiään. Ihmiset tuntuivat vastaanottavaisilta.
Lyhyt aika muualla ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan. Nyt tiedän, että Nilsiän lukio on paras vaihtoehto minulle, eikä tarvitse miettiä, että entä jos olisin valinnut toisin. Nyt en voisi kuvitellakaan opiskelevani muualla.”
Iida ja Inka:
“Lähdimme ensin muualle lukioon, koska halusimme keskittyä musiikkilinjalla opiskeluun ja olimme kuulleet siitä paljon hyvää. Kokemuksemme siellä olivat myös hyviä. Koska olimme siellä niin vähän aikaa, emme ehtineet syventyä musiikkiopintoihin. Silti meillä mielestämme oli kaikkea kivaa musiikkiin kuuluvaa. Tapasimme myös mukavia ihmisiä ja kaikki ylipäätään olivat mukavia ja kannustavia sekä opettajat että oppilaat. Kokemuksemme olivat siis oikein mukavia.
Miksi sitten siirryimme Nilsiän lukioon? Siirryimme lopulta siksi, koska se ei tuntunut vain omalta paikalta. Se ei vain sopinut meidän tyyppisille ihmisille. Tietysti mietimme myös sitä, että jos tulemme hirveän väsyneeksi matkoista niin onko se kannattavaa meidän musiikki- että lukio-opinnoillemme. Ehkä olimme myös jo ottaneet Nilsiän koulun kodiksemme, kun jo niin monta vuotta olimme siellä opiskelleet. Kun palasimme Nilsiään, oli kuin toiseen kotiin olisi palannut.”
Salla:
“Vaihdoin Nilsiän lukioon, koska jo kolmen päivän aikana pitkät linja-automatkat, aikaiset herätykset ja lukio-opiskelu yhdessä tuntuivat todella raskailta.
Nilsiän lukioon vaihtaminen houkutteli myös sen takia, että se on pieni lukio. Aluksi lähtiessäni muualle ajattelin, että iso koulu olisi paljon mukavampi, kuin pieni Nilsiän lukio, jossa kaikki tuntisivat toisensa. Huomasin kuitenkin aika nopeasti, ettei se ollutkaan minulle se paras koulu.
Lähdin pois Nilsiästä, koska olisin halunnut tutustua uusiin ihmisiin, mutta täysin tuntemattomien ihmisten sekaan hyppääminen ja heihin tutustuminen olikin yllättävän haastavaa. Haastavuutta lisäsi myös hieman se, että luokalla jolla minä olin, moni tunsi toisensa jo valmiiksi.”
