– Lukion nykyiset tukitoimet eivät riitä. Aineenopettajan näkökulmasta ne ovat kankeita, hitaita ja ne näyttävät olevan kaukana opiskelijasta, sanoo Nilsiän lukion rehtori Anna-Maija Tiilikainen. Tiilikaisella on maajoukkuetason kilpaurheilutausta salibandyn parista ja vuodesta 2014 hän on johtanut Nilsiän lukiota, jonka arkea leimaa huippu-urheilun yhdistäminen lukio-opintoihin. Lukiossa on toiminut 25 vuoden ajan Tahkon Alppikoulu sekä viime vuosina salibandy-, golf- ja hiihtolinja. Ensi syksynä joukkoon liittyvät jalkapalloilijat.
”Tuki lähelle!”
Tiilikainen peräänkuuluttaa lukioon salibandykentältä tuttua nopeaa reagointia, yhteen hiileen puhaltamista ja toisen tukemista.
– Salibandyssa toistuu tilanne, jossa pallo pelataan vastustajan päätyyn. Kun pelaaja ehtii palloon, hänellä on vain muutamia sekunteja aikaa toimia ennen kuin vastajoukkueen pelaajat sulkevat hänet laitaa vasten ja riistävät pallon. Usein tällaisessa tilanteessa kuuluu kentän laidalta huuto: ”Tuki lähelle!” Omat pelaajamme pyrkivät lähelle pallollista pelaajaa, jotta tämän olisi helppo syöttää pallo eteenpäin. Kaikki tietävät, että hän tarvitsee tukea, koska jokainen on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa. Kaikki tahtovat auttaa, koska ilman tukea menetämme pallon, Tiilikainen toteaa.
– Tällaista asennetta kaipaan lukioonkin. Tuki pitää saada lähelle opiskelijaa. Koska kurssimuotoisen lukion jakso on lyhyt, tuen tarpeen varhainen havaitseminen on tärkeää ja tuen tulee olla saatavilla opiskelijan arjessa. Opiskelijan tukeminen kuuluu meille jokaiselle, aivan kuten salibandyjoukkueessakin. Jokaisen aineenopettajan on oltava herkkä aistimaan opiskelijan tuen tarvetta ja reagoimaan tuen tarpeeseen heti, esim. antamalla tukiopetusta tai ohjaamalla opiskelijaa tukipalveluihin, Tiilikainen jatkaa.
Tiilikainen vertaa perinteistä lukio-opiskelua juoksuun esteradalla.
– Emme ole välttämättä epäonnistuneet, jos opiskelija kompastuu koeviikolla esteeseen – koe ei menekään läpi tai kurssitehtäviä on jäänyt tekemättä. Olemme kuitenkin myöhässä. Toiset eivät voi jäädä odottamaan, vaan he jatkavat juoksuaan. Kirittävä matka kasvaa nopeasti turhan pitkäksi, jos opiskelija jää yksin ja ilman tukea. Näin ei voi olla enää, vaan jonkun on autettava opiskelija esteen yli heti, tai ihannetilanteessa tukea olisi tarjottava jo ennen kuin opiskelija kohtaa ensimmäisen ylitsepääsemättömän esteensä, Tiilikainen sanoo.
“Emme karsi, me kannattelemme”
– Erityisesti lukiossa -hankkeen tuella pyrimme yhteistyössä muiden Kuopion lukioiden kanssa luomaan olosuhteet, jossa oppimisen tuki on läsnä opiskelijan arjessa. Pyrimme luomaan ilmapiirin ja tahtotilan, jossa jokainen opiskelija saa avun heti tuen tarpeen ilmettyä, Tiilikainen toteaa.
– Lukion tehtävänä ei ole karsia opiskelijoita vaan kannatella heitä lukio-opinnoissa ja muissakin elämänvaiheeseen liittyvissä haasteissa. Ajatus opiskelijan kannattelemisesta konkretisoituu mm. viime syksynä aloitetussa ”Jatkot” -pajatoiminnassa, joka on opiskelijalähtöistä ohjausta ja tukea jakson lähestyessä loppuaan. Kokoonnumme kolmena keskiviikkoiltapäivänä ennen päättöviikon alkua. Tarjoamme välipalaa, opinto-ohjaajan ja erityisopettajan ohjausta, aineenopettajien tukiopetusta, vertaistukea ja epämuodollisia keskusteluja maan ja taivaan väliltä. ”Jatkoista” tiedotetaan Whatsappissa ja osallistuminen on vapaaehtoista – toki usein osallistutaan aineenopettajan vinkistä. Usein ”Jatkot” ovat venyneet alkuperäisestä kahdesta tunnista kolmeen. On tehty sanakokeita, pieniä testejä, eri oppiaineiden rästitehtäviä, opiskelusuunnitelmia ja opiskeltu matematiikkaa, Tiilikainen jatkaa.
– Eli mielestäni pajatoiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle ja sitä kehitetään siten, että ensi vuonna pajatoimintaan resursoidaan pajaemännän tai -isännän tehtävät, erityisopettajan palvelut ja kulloinkin tarvittavan aineenopettajan tukiopetus, päättää Tiilikainen.
