Opiskelen Tampereen Ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogiikkaa toista vuotta, pääinstrumenttinani klassinen piano. Sivuinstrumenttiniarsenaaliini kuuluvat myös laulu, rummut, basso ja kitara. Koulun ohella soitan vuoden 2017 SMORK-voittajabändissä Tanssiorkesteri Kaihossa. Musiikkipedagogiopinnot kestävät neljä vuotta ja sisältävät kandidaatin tutkinnon ja oman instrumenttini B-tutkinnon. TAMK:in jälkeen haen todennäköisesti Sibelius-Akatemiaan musiikin maisterin opintoihin.
Nilsiän ukio tarjosi mahdollisuuden liittyä tähän yleissivistävään ja lukuisat ovet aukaisevaan jatko-opintojen ihmemaailmaan. Hain aikoinaan Nilsiän lukion lisäksi Kuopion lyseon lukion IB-linjalle, mutta sisäänpääsystä huolimatta päätin jäädä kotikylän omaan kouluun. Lukio oli luonteva valinta; jatko-opintosuunnitelmani olivat vielä auki enkä kokenut ammattikoulua sillä hetkellä sopivaksi vaihtoehdoksi.
Lukion kolmeen vuoteen mahtui kaikenlaisia kommelluksia. Päällimmäisinä mieleen ovat jääneet vanhojentanssit, ylioppilaskirjoitukset ja Viulunsoittaja Katolla -musikaali. Vanhoissa pääsin tanssimaan kaksi kertaa; ensin oman vuosikurssin poppoolla ja täydennysmiehenä seuraavana vuonna. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin kuusi ainetta; ruotsin, englannin, lyhyen venäjän, psykologian, äidinkielen ja lyhyen matematiikan.
Viulunsoittaja oli lukion loppuhuipennus. Kolmannen vuoden keväällä 2012 tehtävää ja vauhtia riitti toden teolla, kun olimme reilun puolen vuoden verran puurtaneet vuorosanoja ja kohtauksia ulkomuistiin. On hauskaa huomata, kuinka näinkin monen vuoden jälkeen esityksiä katsomassa käyneet muistavat sellaisiakin yksityiskohtia, jotka itseltäni ovat jo tyystin unohtuneet. Musiikin, teatterin ja kulttuurin voima on ihmeellinen.
Innostuin pianonsoitosta toden teolla lukioaikana ja kenties sinä aikana muutenkin jatko-opintoja miettiessäni musiikki vei miehen mennessään. Klassisen musiikin ohella rytmimusiikki, erityisesti progressiivinen rock, kiinnosti paljon ja opettelin itse soittamaan rumpuja, bassoa ja kitaraa. Kesällä 2013 ollessamme matkalla Skotlannissa ystäväni Sampo Kinnunen ehdotti Kuopion Konservatoriolle hakua. Tästä oli puhunut opistoaikainen piano-opettajani Jukka Leutonenkin, jonka vaikutus jatko-opintovalintaani oli todella suuri. Tartuin siis tilaisuuteen ja pääsin opiskelemaan musiikkia kolmeksi vuodeksi konsalle, jonka aikana vaihdoin pääinstrumenttini pop/jazz-pianoon.
Leutosen lisäksi valintaani vaikutti myös musiikinopettajamme Pasi Horttanainen. Ehdimme työskennellä tiiviisti kaikenlaisten produktioiden, bändikurssien ja keikkojen yhteydessä. Musiikin opettaminen ja musiikki ikään kuin ruumiillistuivat hänessä ja hänen toiminnassaan. Pakko myöntää, että lukuisista häneltä opituista asioista yksi on jäänyt erityisen vahvasti osaksi elämääni. Rautoja on tulessa, ja niitä on monta yhtä aikaa!
Oman instrumentin yleinen hallinta, soittotaito ja sen ylläpitäminen ja kehittäminen ja hyvät istumalihakset ovat välttämättömiä musiikin opiskelijalle. Omaa soitinta on soitettava mielellään päivittäin ja itseään kuuluu haastaa vaativammilla kappaleilla ja uusilla asioilla. Myös verkostoituminen, hyvä asenne ja hyvä huumori auttavat matkalla kohti ammattimuusikkoutta.
Tehtävien asioiden ja vaatimusten määrä saattaa kuulostaa hurjalta, mutta kun pääset soittamaan pitkän treenirupeaman jälkeen keikalle huipputyyppien kanssa mahtavia biisejä… Se tunne on jokaisen harjoittelutunnin arvoinen. Olen saanut soittaa niin monien hienojen ihmisten ja muusikkojen kanssa, etten enää muistakaan. Ja lukuisia hienoja hetkiä vielä edessä!
Tahtoisin toivottaa tsemppiä opintoihinne! Opintojen määrä voi joskus olla päätähuimaavaa ja se on ymmärrettävää. Oman jaksamisen ja rajojen tunteminen on äärimmäisen tärkeää, samoin ystävien ja opiskelijatovereiden tuki. Pitäkää toisistanne huolta, tehkää parhaanne ja uskokaa omiin tavoitteisiinne ja työskennelkää niiden eteen. Kiitos on aina kuuluva työnsä tekeville!